Risteyksien sumasta kohti tähteyttä

Ois pörriäisenkin elo
helpompaa
kun pystyisi
tarkemmin valitsemaan
mihin suuntiin lentelee
kun kaikkiin ei voi yhtä aikaa
päästä perille
Tajuathan säkin tään?

Vaikka kukkia on toinen toistaan kauniimpia
toinen toistaan metisempiä
joiden avulla saan tehdyksi hunajaista voimaa
jolla pörrätä kohti tähteyttä

Lennä, lennä
pörriäinen
vain metisimmän kukan juurelle
Sillä sillä m/sinä pystyn/t
pääsemähän perille

Isossakyrössä 6.1.2023

Heli Susanna Katajamäki


Rajattomana

On kunniahimoisuuteni rajaton
Miksi minun on tultava näkyväksi?
Miksi?

Vaan vaikka väsymys on uhkanani
kohtalokas uupumus
liian pitkälle matkalle lähteminen
kohteena saavuttamattomaksi
nähty tähteys
lennän silti sitä koht i

Jännitys saa vatsani
pingottumaan
Vagushermoni kiristyy
samoin pää
madot vartalossani kihelmöi
Oi hermostoni!
Miksi vioittumaan menit!

Mutta hengitän hengitän hengitän
r a u h a l l i s e s t i
Menee sydämenalasta
pois painolasti
tahtomalla
Se on varma
ja lukko päälle!

Mutta on aikoja
jolloin mennään poltetta kohti
En voi palaa poroksi
En voi vielä kuolla
Kohtaloni jää silloin täyttämättä

Olen tulossa
Olen menossa

Isossakyrössä 5.1.2023

Heli Susanna Katajamäki

How did I become an entrepreneur?

[Alla suomeksi] I was born in the Koskenkorva village, part of Ilmajoki, in 1973. This year, I’m turning 50. I know it’s not the first time I’ve had a crisis, but last year, I had the first age crisis in my life. I feel old but, on the other hand, I was left wondering about a story in a magazine where Päivi Lipponen told readers that 50-year-old women would be invisible in working life. This may be the case, but on the other hand, anyone can remain invisible unless s/he makes her/himself visible by her/his words and actions. Perhaps becoming visible is an act that we little older women can do if and when it feels like it?

It was quite a quick decision to become an entrepreneur, but on the other hand I think that its roots have been planted in me since childhood. My grandfather was once an agricultural entrepreneur, there were fields, forests, chickens, horses, and minks that were being treated. My grandfather was for me as well as for many other girls in the village, almost like the owner of a local youth farm, because it was always allowed to go to work and ride in his stable. At home, however, it were discussed about entrepreneurship with admiration, but almost always my father made it with warning speeches about how hard and difficult it is. Even though – or maybe because of – he was an entrepreneur himself sometimes.

Even before and after graduating as a Master of Philosophy, at least with Ritva and Johanna, my friends from the university, we were talking about founding a company. It wasn’t the right time then, but now it was. So maybe it was some kind of dream, although I have never consciously set it as the target for myself.

As an entrepreneur, I’ve learned a lot of things. I have also paid dearly for my mistakes. For example, I have paid 140 EUR too when I established my company. I wanted to capitalise my company, and this was not possible to done via digitalized application, but only with paper one, which was more expensive way. I had not realized that I could have given myself, as a natural person, a loan as a juristic person. I don’t think it’s the only lesson, but entrepreneurship has been a rewarding project in many ways so far – but not economically yet. Entrepreneurship is particularly inspiring because of its flexibility and rapid rate. At this stage of entrepreneurship in particular, I can quickly and alone take decisions and take them into practice, which, of course, can also lead to poor solutions. But if one has to choose between proactivity and reactivity, the first one would be my choice.

In entrepreneurship, I recognize experiences similar to those of any project where one has to put oneself in the game. Even a small success inspires, while failure flattens. The tolerance of disappointment acquired during the teacher’s and researcher’s career does provide a good basis for survival, although it does not guarantee the famous business intelligence.

1.1.2023 in Vaasa, Finland

Heli Susanna Katajamäki


Miten minusta tuli yrittäjä?

Synnyin Ilmajoen Koskenkorvalla vuonna 1973. Tänä vuonna täytän 50 vuotta. Kriiseilty on ennenkin mutta viime vuonna iski elämäni ensimmäinen ikäkriisi. Tunnen olevani vanha mutta toisaalta minua jäi mietityttämään juttu MeNaiset-lehdessä, jossa Päivi Lipponen kertoi 50-vuotisten naisten jäävän näkymättömiksi työelämässä. Voihan näinkin olla, mutta toisaalta näkymättömäksi voinee jäädä kuka tahansa, ellei tee itseänsä näkyväksi puheillaan ja teoillaan. Ehkä näkyväksi tuleminen on tekoja, joita me vähän vanhemmatkin naiset voimme tehdä, jos ja kun siltä tuntuu?

Yrittäjäksi ryhtyminen oli aika pikainen päätös mutta toisaalta ajattelen, että sen juuret on kyllä istutettu jo lapsuudessa itseeni. Oma vaarini oli aikanaan maatalousyrittäjä, oli peltoa, metsää, kanoja, hevosia ja minkkejä, joita hoidettiin. Vaarini oli minulle kuten myös monelle muulle kylän tytölle melkein kuin paikallisen nuorisotilan pitäjä, sillä tallille sai aina mennä töihin ja ratsastamaan. Kotona sen sijaan meillä kyllä ihailtiin yrittäjyyttä, mutta lähes aina varoituspuheiden kera siitä, miten hankalaa ja vaikeaa se on. Vaikka – tai ehkä juuri siksi että – isä oli välillä itsekin yrittäjä.

Jo ennen ja jälkeen filosofian maisteriksi valmistumista tuli muutamaankin otteeseen intoiltua ainakin opiskelukavereideni Ritvan ja Johannan kanssa, että minkäköhän yrityksen me perustaisimme. Silloin ei ollut oikea aika mutta nyt sitten oli. Ehkä se siis oli jonkinlainen unelma, joskaan en ole sitä tietoisesti koskaan itselleni tavoitteeksi asettanut.

Yrittäjänä olen oppinut jo vaikka ja mitä. Oppirahojakin olen maksanut vähintään 140 euroa, kun haluaisin pääomittaa yritystäni, minkä takia täytyi tehdä osakeyhtiön perustaminen kalliimpana paperiversiona. En ollut tajunnut, että olisin voinut antaa itseltäni luonnollisena henkilönä itselleni oikeushenkilönä lainaa. Eivät taida ihan ainoat oppirahat olla, mutta yrittäjyys on ollut monella tavalla antoisa projekti tähän saakka – joskaan ei vielä taloudellisesti. Yrittäjyydessä innostaa erityisesti sen notkeus ja nopeus. Varsinkin tässä vaiheessa yrittäjyyttä voi tehdä nopeasti ja yksin päätöksiä ja siirtyä viemään niitä käytäntöön, mikä tietenkin voi johtaa myös huonoihin ratkaisuihin. Mutta jos pitää valita proaktiivisuuden ja reaktiivisuuden välillä, ensimmäinen olisi oma valintantani.

Yrittäjyydessä tunnistan itsessäni samankaltaisia kokemuksia kuin missä tahansa projektissa, jossa laitetaan itseään peliin. Pienikin onnistuminen innostaa, kun taas epäonnistuminen latistaa. Opettajan ja tutkijan uran aikana hankittu pettymysten sietokyky antaa kyllä hyvän pohjan selviytymiselle, joskaan ei taanne sitä kuuluisaa pisnesälyä. 😉

1.1.2023 Vaasassa

Heli Susanna Katajamäki

Ollapa originelli

Miehän oon ollut ihan harhainen
kun vaan oon miettinyt
miten olla fiksu ja filimaattinen

Ei pitäisi pienen pörriäisen
eksyä liiaksi ongelmiin ihmisten

Miten tehdä vaikutusta?
Miten surista merkityksellistä?
Mikä brändää jutusta mageen tarinan?

Entä jos vain olis aito oma itsensä?
Olis bombus originelli?

Miun siuluain nyt yritän vahvistaa
ja mikä kumma siinä on
kun se savoksi surisuttaa?

Ehkä mieleni vielä laittaa hanttiin
Ehkä pohojalaanenkin pörriääneen pelekää
Pelekuri joskus oon
mutta pelekoni yritän ylittää
niin ku muukki vuoret

Täältä mä tuun
heitän egon tunkioon
ja sieluni
surrailen
sulle
avoomesti
laav juu

Isossakyrössä 31.12.2022

Heli Susanna Katajamäki


Life is a spectrum of roles

[Alla suomeksi] In January 2021, the course of my life changed when my marriage of nearly 25 years had come to its end. However, no one had died and no one had anything to worry about, I kept saying to myself. But even though everything was OK, our separation affected to my sense of security, although I did not immediately understand it. Now I realize that the breakup served as some kind of ricochet to my need to show myself and those close to me that I’m fine.

What took me forward in my first year was that I had to learn how to take care of the heating systems in my house (there are many!) and in the next year I started learning how to use online dating apps. Moving into the relationship market was such an emotional job that I wrote a book of poetry and when it was finished, I decided to print it myself. So, at the end of July, I founded the publishing company. With these decisions, I nailed goals that I could not undo later.

Our qualities, abilities, skills, knowledge, and emotions drive us to strive for new tasks and take on challenges. Letting go of old roles and adopting new ones when growing up as a person is not always easy but still necessary.

We each have numerous social roles. Even though we are teachers, scientists, professors, politicians and/or entrepreneurs, we are still whole people with our joys and sorrows. In the following posts, I am going to share about how I grew into my new social roles and the feelings connect to this. As an entrepreneur in the field of publishing, I am going to tell about new publications. And if one is a poet, one might share poems too in its blog!


This year has been quite exceptional for me and full of events. With this and my following texts, I would like to include you in my spiritual growth journey, which I felt distressing but mostly enriching and educational. My journey was a combination of my personal life after my divorce, my childhood and my studies that my work as a researcher especially but also in other roles.

I hope that my stories and writings will serve as an echo for many other experiences and will take ideas forward as to where our different roles and roles take us, what choices we can make to deal with them and what results from them and what we are as whole people. Maybe. Now I often throw in my favourite slogan: You don’t know. But you can at least talk about it.

Wishing you all a Happy New Year 2023!

Heli Susanna Katajamäki


Elämä on roolien kirjoa

Tammikuussa 2021 elämäni kulku muuttui, kun lähes 25 vuotta kestänyt avioliittoni oli tullut tiensä päähän. Kukaan ei kuitenkaan ollut kuollut eikä kenelläkään ollut mitään hätään, toistelin itselleni. Mutta vaikka kaikki oli OK, eromme hätkäytti turvallisuudentunnettani, vaikka en sitä heti ymmärtänyt. Nyt ymmärrän, että ero toimi jonkinlaisena kimmokkeena tarpeelleni näyttää itselleni ja läheisille, että pärjään.

Kasvamistani vei ensimmäisen vuoden aikana eteenpäin esimerkiksi se, että minun piti oppi huolehtimaan taloni lämmitysjärjestelmistä (niitä on monta!) ja toisena vuotena aloin opetella nettideittailusovellusten käyttöä. Parisuhdemarkkinoille siirtyminen oli niin tunnepitoista hommaa, että kirjoitin runokirjan ja kun se oli valmis, päätin kustantaa sen itse. Niinpä heinäkuun lopussa perustin yrityksen. Näillä päätöksillä tulin naulanneeksi tavoitteita, joita en enää myöhemmin voinut perua.

Meidän ominaisuutemme, kykymme, taitomme ja tietomme ja tunteemme kuljettavat meitä pyrkimään uusiin tehtäviin ja ottamaan haasteita vastaan. Irti päästäminen vanhoista rooleista ja uusien omaksuminen jos mikä on ihmisenä kasvamista, ei aina ihan helppoa mutta silti tarpeellista.

Meillä jokaisella on lukuisia sosiaalisia rooleja. Vaikka olemme opettajia, tutkijoita, professoreita, poliitikkoja ja/tai yrittäjiä, olemme silti kokonaisia ihmisiä iloinemme ja suruinemme. Blogissani kerron siitä, miten kasvoin uusiin sosiaalisiin rooleihini ja mitä tunsin kasvaessani. Yrittäjänä kerron tulevista julkaisuista. Ja jos olemme myös runoilijoita, voimme blogissamme jakaa myös niitä.


Tämä vuosi on ollut itselleni varsin poikkeuksellinen ja tapahtumia täynnä. Tällä ja seuraavilla teksteilläni haluan ottaa teidät mukaan henkisen kasvun matkalleni, jonka koin sekä rikastuttavaksi että ahdistavaksi mutta yhtä kaikki – opettavaiseksi. Matkaani yhdistyi niin henkilökohtainen elämäni eron jälkeen, lapsuuteni ja opiskeluni että työni erityisesti tutkijana mutta myös muissa rooleissa.

Toivon, että tarinani ja kirjoitukseni toimisivat kaikupohjana monen muunkin kokemuksille ja veisivät ajatuksia eteenpäin siitä, mihin erilaiset työ- ja muut roolimme meitä vievät ja kuljettavat, millaisia valintoja voimme tehdä niistä selvitäksemme ja mitä niistä seuraa ja millaisia me olemme kokonaisina ihmisinä. Ehkä. Nykyisin heitän usein myös kehiin lempisloganini: Ei voi tietää.  Mutta keskustella ainakin voi.

Toivottelen kaikille hyvää uutta vuotta 2023!

Heli Susanna Katajamäki

Ethene-sanan alkuperästä / Of the origins of ‘Ethene’

[In English below] 

Yritykseni Ethenen nimen tarina

Sana ethene otettiin käyttöön 1800-luvun lopussa. Sanan ethene suomenkielinen vastine on sana eteeni. Eteeni (C2H4 / CH2=CH2) on helposti syttyvä kaasu, jota syntyy esimerkiksi kasvien hengityksessä. Sitä käytetään laajasti myös teollisuudessa. Eteenin yleisempi nimi on etyleeni (ethylene), joka otettiin käyttöön 1800-luvun puolivälissä. Koska nimitys etyleeni oli jo vakiintunut teollisuuden käyttöön, kaasulla on kaksi synonyymistä nimitystä: eteeni ja etyleeni. Eteenin ja etyleenin alkuosan kantasanana on saksankielinen sana ethyl, jonka saksalainen Justus von Liebig (1803–1873) otti käyttöön vuonna 1834. Ethylin juuret johtavat puolestaan sanaan ether, jolla latinan (aether) ja kreikan (aithēr) kielessä on viitattu taivaaseen ja antiikin kosmologiassa kuun takaiseen taivasosaan, eli tähtiin ja planeettoihin.

Eteeniä on käytetty laajasti lääketieteessä ainakin anesteettisena aineena jo 1300-luvulla. Räjähdysvaaran takia sen anestesiaominaisuuksien tutkiminen on osoittautunut haasteelliseksi. Vuonna 2006 eteenin räjähdys aiheutti onnettomuuden, jonka seurauksena ranskalaisen Mulhousen yliopiston professori kuoli. Plutarchin (ca. 46-120 AD) tarinan mukaan myös Delphin oraakkeli käytti eteeniä 2500 vuotta sitten ja sai kenties makeanhajuista kaasuaan haisteltuaan innoitusta ennustuksiinsa. Delphin oraakkelin ennustuksen takia ateenalaiset vahvistivat laivastoaan, joka voitto persialaiset Salamiksen taistelussa. Tästä taistelusta Aeschylus kirjoitti runomuotoisen näytelmän ”The Persians”, joka on varhaisin eurooppalainen historiallinen näytelmä.

Ethene oy:n suunnitelmissa ei näillä näkymin ole näytelmien julkaisemista mutta eihän se sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

The story of the company name Ethene

The ethene (C2H4 / CH2=CH2) is a flammable gas that is produced by the plants, for example. It is also widely used in industry. The more common name is ethylene, which was introduced in the middle of the 19th century. Since the name ethylene was already established for industrial use, gas has two synonyms: ethylene and ethylene. The words stems from another root form. The German word ethyl was introduced in 1834 by the German Justus von Liebig (1803-1873). The roots of ethyl lead to the word ether, which in Latin (aether) and Greek (aithēr) has referred to heaven and ancient cosmology as the sky part of the moon, i.e. stars and planets.

Ethene has been widely used in medicine, at least as an anesthetic in the 14th century. Because of the risk of explosion, researching its anaesthetic properties has proved challenging. In 2006, the explosion of ethylene caused an accident resulting in the death of a professor at the University of Mulhouse, France. According to the story of Plutarch (ca. 46-120 AD), the Oracle of Delph used ethylene 2,500 years ago and perhaps got her inspiration for her prophecies after sniffing the sweet-smelling gas. Because of Delphi’s Oracle prophecy, the Athenians strengthened their fleet, which triumphed over the Persians in the battle of Salamis. Of this battle, Aeschylus wrote a poetic drama entitled “The Persians”, the earliest European historical play. Ethene Ltd has not planned to publish plays, but you never know what the future holds.

Lähteet/Sources

McBride, J. M. (1999), The Science History Institute (2017), Etymonline.com (2014a), Etymonline.com (2014b), Etymonline.com (2018), Cotton, S. (2017), Poetry-Archive.com (2002), Wikipedia (2022a), Wikipedia (2022b), Kotimaiset Kasvikset ry (n. d.)