Ärsytäthän minua?

[Read the poem in English / Lies das Gedicht auf Deutsch.]  

Matka itsesi hyväksyntään voi alkaa siitä
kun itseäsi ärsyttävän piirteen toisessa näät

Kysy tällöin itseltäsi
mikä ärsyttää
Näetkö jotain
mitä ihailet
mutta mitä itsessäsi ei ole
vaikka asiallisuutta tai päinvastoin: hupsuutta

Miksi niin usein ihailemme sitä
mitä itsellä ei ole
Ehkä vain siten on pörriäisen epävarmuus itsestä vakio?

Ja jos saman piirteen siipassasi näät
on aika kysyä
kumpi itse asiassa tekee suhteestanne vakaamman tai vaikka hauskemman
mitä nyt sitten haluatkaan:
kovin hillitty lentotapa
vai sittenkin kiheltäjä ja koheltaja

Ärsytyksen yli voi päästä sen tunnistamalla
Vain näin alkaa hyväksyminen erilaisuuden
jota on niin itsessämme kuin muissa
ja
jossa onnistuessamme
alkaa syventyä suhteemme itseemme, muihin, jopa puihin

Tämän kuilun ylittämällä alamme entistä vakaammin rakastua itseemme ja muihin ja puihin ja turreihin

Lupaan rakastaa ärsyttäviä piirteitäsi kaikkein eniten
vaikka se vaatiikin ponnistuksen tietoisen

Tästä kannattaa kotipesässäkin surrata:
Mikä ketäkin vituttaa?
Näin alkaa purkautua erilaisuuden energiaa
dualismin tajuntaa

Tajunnan kautta
parisuhteemme tai yhdyskuntamme käsittelee ahdistusta
surinoimalla
eikä enää tarvitse ahdistuksessa elää
Silloin ja vain silloin on mahdollista välttää ratkaisut
joilla suhteet rikki repeytyvät
kuin itsestään

Suhteesi puolesta voit kuitenkin taistella:
älä etsi syyllistä toisesta tai ulkopuolelta
tunnista vaikeudet
ota vastuu
tee omat päätöksesi
vaikka mestaria ei olisi paikalla
ja miettimättä, miten hän asian ratkaisisi
tai kuvittelematta, miten fantasioitu muutos asian ratkaisisi (Nikkola, 2011)
Muista
joskus huonotkin ratkaisut ovat tärkeämpi kuin
mutkuttelu, emmänyttely ja sitkuttelu

Yhdyskuntamme tunteitamme mitätöivät fraasit olisi syytä julistaa pannaan:
tunteet eivät tule käsitellyiksi ne kieltämällä
organisoidumme parhaiten niistä välittämällä

Juhlistetaan tunteiden vuosisadat alkaneeksi
Julistetaan ahdistus uudeksi supervoimaksi
annetaan voiman jyllätä
maailmaa myllätä
kohti kaikkien pienten pörriäisten hyvin voimiseksi

Unohdetaan tarpeettomat pahat
jätetään vedet ja metet
syödään pölyä ja hunajaa
kituutetaan, palellaan, karaistaan itsejämme

Miten vielä voisimme paperittomasti surrailla tai lohkoketjuilla hunajaa vaihdella
säästöliekillä leikkien?
Ratkaisuna tuskin voi olla yhdyskuntien etääntyminen toisistaan kauas
ellei sitten laajeta hiilidioksittomuuteen saakka?
Värisyttelen

Ehkä idiotismi hirmuhallitsijan on muille yhdyskunnille jo ratkaisun opettanutkin:
riippuvaisuuksien holhoaminen on syytä varata vain oikeudentajuisille
Jäljelle jää vain historiallisten faktojen ja suhteutettujen todellisuuksien säilyttäminen
sen ja nykyisyyden kokemuksista surisemisen vapauden vaaliminen
sillä sillä jos millä estetään kahtiajakautuminen

Nikkola, T. (2011). Oppimisen esteet ja mahdollisuudet ryhmässä. Syyllisyyden kehittyminen syntipukki-ilmiöksi opis-keluryhmässä ohjaajan tulkitsemana. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 27.9.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-4505-3

COPYRIGHT © Heli Susanna Katajamäki & Ethene oy 2023
Teos: Pörriäisen surinoita
Kustantaja: Ethene oy, Isokyrö, www.ethene.eu
Teksti: Heli Susanna Katajamäki
Kansikuva: Heta Kettunen
Graafinen suunnittelu: Katarina Bengs, Hit The Papers
Painopaikka: Tallinna Raamatutrükikoda 2022

ISBN 978-952-65068-0-7 (kovakantinen)

Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän teoksen tekstien tai kuvien jäljentäminen ilman lupaa painamalla, monistamalla, skannaamalla tai muulla tavoin kielletään tekijänoikeuslain mukaisesti.

How I became a poet

[Alla suomeksi] The poet is a nice characterization because it would not involve such a polarizing discussion as that of who can call himself a writer. I’ve been writing poems and I’m about to publish a poem book, so I guess it’s okay to say that I’m a poet. Perhaps this tells us something about the fact that poetry is not considered a profession unlike novelist. There may be something stigmatized in poetry, and I believe it is not appreciated, at least in business and certainly not in many other discourses produced from the economic point of view – or perhaps it is simply silenced in certain “shocked” contexts. Go and know, I haven’t had much time to get into it. Maybe someone else is?

Becoming a poet has been some kind of transition process towards the field of art, which seems to be a much more challenging term. Poetry, however, is something that is appreciated and valued because poetry lifts to the surface something, that may otherwise remain unsaid. When described this way, it begins to feel a bit too serious and strong.

I don’t know if my poems have artistic value. But what I do know is that my writing process was a genuine creative process. When I wrote them, I didn’t think about who to write my poems to, or really anything else, as long as I said what was going on in my mind. And that’s why I’ve been thinking that it’s poetry, if anything. Poems may indicate something about the emotional state of their writers that the poet herself does not know. This creativity cannot even be restrained or controlled by the poet herself. That’s why it has to decompose.

Now I think that my poems tell me what a spiritual growth process it can be to find a partner. At this point, I must also thank my own wonderful support group, who listened to my nuts and wonders and shared with me their innumerable wisdom that helped me to get through. Thank you especially, Jenni, Venla, Anu Tuomari, Marjut, Sanna, Tanja and Johanna, who I loaded more. Thank you Susanna Rönn and Tiina Sorvali for joining me in my project and thank you, Nina, for giving me your full support. At the University of Vaasa and the Language Centre in Linginno, there are wonderful people who want to listen to people when listening is needed. Thank you, too, to my children, who are often smarter than their mother.

13.1.2023 in Vaasa, Finland

Heli Susanna Katajamäki


Miten minusta tuli runoilija

Runoilija on siitä kiva luonnehdinta, sillä siihen ei liittyne sellaista poleemista keskustelua kuin mitä käydään siitä, kuka voi nimittää itseään kirjailijaksi. Olen kirjoittanut runoja ja kohta julkaissut runokirjan, joten eipä kai käy sen kiistäminen, ettenkö olisi runoilija. Kenties tämä kertoo jotain siitä, ettei runoilijuutta pidetä ammattina toisin kuin kirjailijuutta. Runoilijuudessa saattaa olla jotain stigmatisoitunutta, eikä sitä uskoakseni arvosteta ainakaan liiketoiminnallisessa eikä varmaan monessa muussakaan talouden lähtökohdista tuotetussa diskursissa – tai kenties siitä vain vaietaan tietyissä ”järeämmissä” konteksteissa. Mene ja tiedä, en ole asiaan jaksanut kovin paljon paneutua. Ehkäpä joku toinen on?

Runoilijuudessa on kyse jonkinlaisesta siirtymisestä taiteiden kentälle, mikä tuntuukin jo astetta haastavammalta nimitykseltä. Runoilijuus on kuitenkin jotain, mitä arvostetaan ja jolla on arvoa siksi, että runot nostavat pintaan, mikä kenties muuten jää sanomatta. Näin kuvattuna se alkaa tuntua hieman turhan vakavalta ja vahvalta roolilta.

En tiedä, onko runoillani taiteellista arvoa. Mutta sen tiedän, että kyseessä oli aito luova prosessi. En kirjoittaessani suunnitellut niitä vielä teokseksi, en miettinyt kenelle runojani kirjoitan enkä oikeastaan mitään muutakaan, kunhan nyt sanoitin runoiksi, mitä mielessäni liikkui. Ja siksi olen ajatellut, että se – jos mikä – on runoilijuutta. Runot viestivät kirjoittajansa tunnetilasta kenties jotain, mitä runoilija ei itsekään tiedosta. Tätä luovuutta ei edes runoilija pysty kahlitsemaan eikä hallitsemaan. Siksi sen on purkauduttava.

Nyt ajattelen, että runoni kertovat siitä, millainen henkinen kasvuprosessi kumppanin etsintä voi olla. Tässä vaiheessa täytyy myös kiittää omaa ihanaa tukijoukkoani, jotka kuuntelivat minun pähkyröintejäni ja ihmettelyitäni ja jakoivat minulle lukemattomia viisauksiaan, joiden avulla selvisin eteenpäin. Kiitos erityisesti teille, Jenni, Venla, Anu Tuomari, Marjut, Sanna, Tanja ja Johanna, joita kuormitin enemmän. Kiitos Susanna Rönn ja Tiina Sorvali, kun lähditte hankkeeseeni mukaan ja kiitos Nina, kun annoit täyden tukesi. Vaasan yliopistossa ja kielikeskus Linginnossa työskentelee ihania tyyppejä, jotka haluavat ihmisiä kuunnella, kun kuuntelua tarvitaan.  Kiitos myös lapsilleni, jotka monesti ovat äitiään fiksumpia.

13.1.2023 Vaasassa

Heli Susanna Katajamäki

Oo säkin originelli

Tee tänään muuta kuin eilen
niin kasvat eilisestä

Olla oma itsesi
jos osaat,
vapauttaa sut kahleista
itse aiheutetuista

Älä egon anna viedä
kohti mainetta ja rahaa
vaan anna sielusi johdattaa
itsesi luovuuden tilaan,
merkityksellisyyden aikaan

On luovuus meissä jokaisessa
jos sitä kannustaa

Oi jospa ois sulla sellainen tukijoukko
joka nyt mua seuraa
jota tarvitsin matkalla
tekijäksi

Oi jospa ois sulla solmittu ystävistä liitto
ei sunkaan luovaa hulluutta
pystyisi kahlitsemaan
kukaan

Kahlekuninkaita tuskin monta o n
mutta kuningattarista armeijan saa
Katko säkin kahleet hampaillasi
vai mitkä meillä nyt suussa onkaan?

Isossakyrössä 8.1.2023

Heli Susanna Katajamäki


Jokaikinen hetki olen minä

Joka suhteessa olen joka suhteessa ainuthetkinen
ajassa ikuisessa
keskenkasvuinen
riittävä
osa universiumia

Hengitys hengitykseltä
yksinäni
olen menneessä
vain ajatuksissani
ja
niistäkin voi päästä irti
Tuntea kehon veren virtaavan
sormet, suuosan, takakoiven sojottavan
Palata todellisuuteen
minuna

Lähteä nykyhetkestä tulevaisuuteen
kohti uusia suhteita
joissa minäni rakentuu
uusina merkityksinä jaettuina

Ääni on minussa
värähtelee
värähtelen vielä hetken
kakofoniaa ennen

Mutta olen kapellimestari
johdan orkesteria
kauniista äänistä
koostettuna
Orkesteria
koostettua
sinusta, sinusta ja sinusta
kaikkien pörriäisten surinoista
jo menneistä ja nykyisistä

Bzzz Bzee Bzee
Monologini on kaunista
Monologini on dialogista

Hei murut, mä oon parvi
jolla on vain yksi torvi!

Isossakyrössä 7.1.2023

Heli Susanna Katajamäki


Risteyksien sumasta kohti tähteyttä

Ois pörriäisenkin elo
helpompaa
kun pystyisi
tarkemmin valitsemaan
mihin suuntiin lentelee
kun kaikkiin ei voi yhtä aikaa
päästä perille
Tajuathan säkin tään?

Vaikka kukkia on toinen toistaan kauniimpia
toinen toistaan metisempiä
joiden avulla saan tehdyksi hunajaista voimaa
jolla pörrätä kohti tähteyttä

Lennä, lennä
pörriäinen
vain metisimmän kukan juurelle
Sillä sillä m/sinä pystyn/t
pääsemähän perille

Isossakyrössä 6.1.2023

Heli Susanna Katajamäki


Rajattomana

On kunniahimoisuuteni rajaton
Miksi minun on tultava näkyväksi?
Miksi?

Vaan vaikka väsymys on uhkanani
kohtalokas uupumus
liian pitkälle matkalle lähteminen
kohteena saavuttamattomaksi
nähty tähteys
lennän silti sitä koht i

Jännitys saa vatsani
pingottumaan
Vagushermoni kiristyy
samoin pää
madot vartalossani kihelmöi
Oi hermostoni!
Miksi vioittumaan menit!

Mutta hengitän hengitän hengitän
r a u h a l l i s e s t i
Menee sydämenalasta
pois painolasti
tahtomalla
Se on varma
ja lukko päälle!

Mutta on aikoja
jolloin mennään poltetta kohti
En voi palaa poroksi
En voi vielä kuolla
Kohtaloni jää silloin täyttämättä

Olen tulossa
Olen menossa

Isossakyrössä 5.1.2023

Heli Susanna Katajamäki

Uhkana aseistukseni riittämättömyys

Voe voe
uhkakuvia maailmassa riittää
On sotia johtajien pahuuden tai ymmärtämättömyyden takia
Aivan sama kumman
On kamalia kuolemia
pörriäisten pienten
Vanhuksiakin rakastan

Elämän pahuuden siemeniä
kyntää en haluaisi
Siksi keskityn elämään
omaa elämääni ainutlaatuista
ainoaani

Itsekkäästi ehkä
tavoitellen sitä
mitä haluan
mihin kohtaloni minua lennättää

Omassa sodassani
omia paholaisiani
kuten ihmisiä
vastaan
taistelen

Yhtä paha vihollinen
olen itse itselleni
kun sysään itseäni matkalle
näyttävälle näkymään
toivottavasti en vielä
tähdeksi hiilidioksittomuuden keskelle

Uhkana on aseistukseni riittämättömyys
Omien ajattelutaitoni rajallisuus
kun yritän pitää itseäni kurissa
Lentämään vain sopia matkoja
Unohtamaan matkat
jotka pelottavat
saavat jännityksestä
koipeni tutajamahan

Isossakyrössä 4.1.2023

Heli Susanna Katajamäki


Salainen ase

Vaikka harjoittelu kehittää,
ei aina mestariksi yllä
ei kukaan kaikessa
Et edes sinä

Miulla vaikeeta on ainakin
tässä originelliteetin omaksumisessa
sillä ylitarkkailun ote on minässä

Toukka-asteessa
minua porisutettiin
yli kiehutettiin
ylikypsytettiin
tai ehkä tein sen itse
olemalla herkkä
pieni pörriäistoukka

Mutta kun mikään muu ei auta
otan käyttöön  
salaisen aseeni:
loihtimani ikioman
pohojalaasen lohtulaskuni

Minen oo mitään
muttei mun tarttekaan olla
Olen mitä olen
aito pörriäänen
Riitän kyllä

Isossakyrössä 3.1.2023

Heli Susanna Katajamäki


Yksi vika

Vaan kun olisi tajuttava
Meissä pörriäisissä on yksi vika:
yksi tykkää
toinen vihaa
vaikka kyseessä on sama asia

Siksi mä sanon sulle saman
mitä itselleni tolkutan
Vaikka värähtelyn tunnet
huomaa sisäistä vain väreet lämpimät
Kylmät aallot ohita
Kuumissa aalloissa sukella
nautinnosta ujella

Ylipäänsä jos vain kykenet
pidä kaikkea huomiota hyvänä
Vaihtoehtoisesti
ole piittaamatta:
Et ole elossa
miellyttääksesi muita

Jos ilkeän surrailun kuulet
anna kateudelle huomiot pienet
tai sittenkin unohda ne kuin menneet unet sumeat
Ja viesti itselles lähetä:
Annan turhien surrailujen mennä, potkaisten ne matkaan vinhaan, annan niiden palaa,
piutpaut niistä
ja
pienet sille!

Bonuksena on:
olemalla originelli
on paljon hauskempaa

Isossakyrössä 2.1.2023

Heli Susanna Katajamäki


Heikko hetki

Vahvuuteni on ja pysyy
silti siinä railoja on
joihin joskus uppoan
hetkellisesti

Äsken oli heikko hetki
ja vaikka lohduttautua osaan
heikon hetken ylittääkseni
pitää ylittämistä harjoitella
kuten eloa aina

Vaikka asian osaan
lailla robottileikkurin
automatisoidusti
silmättömästi,
on anturini viritetty
aistimaan
josko minua pian
arvostellaan

En edes odota
koska niin vain ei ole tapana
että arvostelu tulis ulos surrailuna

Vaan aivoni
rekisteröi värähtelyä
tekee siitä omia johtopäätöksiä
Tutka on päällä
ohittamattomasti
aikojen alusta
ehkä
skannaavasti
Skan skan skan
se paikantaa

Vaan tutkaimeni
ei tulkitse
Tulkintoja teen itse
usein virheellisesti

Joskus tulkitsematta jää
onko tunnistettu värähtely
plussaa vai miinusta
Mutta perin kummallista on
vaakaa kallistaa itsetunto

Samat sanat, sama nauru
vahvana päivänä lämpönä tuntuu
Jos arempana raaempana oon
samat samat
minut jähmettää

Poksauttakaa minuun
voimaa oivaa
En halua jäätyä!

Isossakyrössä 1.1.2023

Heli Susanna Katajamäki