Avauspuhe Tiederunoja-teoksen ja tiederunokilpailun tulosten julkistustilaisuudessa

Arvoisat kuulijat, tiederunoilijat, tieteen tekijät, kilpailun tuomaristo, opiskelijat ja muu yleisö, tervetuloa Tiederunoja-teoksen ja tiederunokilpailun tulosten julkistustilaisuuteen tänään, ystävänpäivänä 14.2.2024.

Olette lämpimästi tervetulleita tilaisuuteen, jossa kaksi vuotta sitten aloitettu projekti saatetaan päätökseen – tai ainakin välipäätökseen. Koska kyse on teoksen julkaisemisesta, tämä on myös lähtöpiste. Vasta nyt nämä tiederunot lähtevät maailmalle, luettavaksi kaikille halukkaille, jotka haluavat niihin tutustua ja niistä nauttia, niistä oppia ja niitä arvioida.

Kun puhun tiederunoista, en tarkoita niinkään runoja, joiden aiheena on tiede, vaan runoa, joka pyrkii informoimaan yleistajuisesti suurelle yleisölle tutkimisen kautta selvitetystä asiasta, joka pohjautuu tieteelliseen teoriaan tai tutkimustuloksiin, joka kokonaan tai osittain pohjautuu ainakin yhteen tieteelliseen lähteeseen ja jonka kirjoittajana on ko. tieteenalan asiantuntija. Määritelmillä on tärkeä rooli paitsi tieteessä, myös silloin, kun on tarkoitus varmistaa, että ymmärrämme jonkin asian samalla tavalla.

Millainen sitten on Tiederunoja-teoksen syntytarina?

Kun kyse on teksteistä, voisimme teoreettisesti ajatella myös, ettei sen syntytarinaa ole mahdollista paikantaa mihinkään tiettyyn hetkeen. Jokaisen teoksen taustalla on miljoonittain sanoja ja puheita ja tekstejä. Mutta yritänpä kuitenkin. Esitän teille neljä mahdollista syntytarinan alkua, joista sitten voitte valita mieleisenne. Ja jos keksitte viidennen, kertokaa se ihmeessä minulle!

4100 vuotta sitten…

Ehkäpä alkupisteeksi voisi asettaa sen, mitä pidetään maailman ensimmäisenä runona? Vanhimpana runona – josta tiedämme – pidetään eeppistä runoa nimeltään Gilgamesh-eepos, joka kertoi tarumaisesta Urukin kaupungin sumerikuninkaasta Gilgameshista ja joka kirjoitettiin nuolenpääkirjoituksella 12 savitauluun vuonna 2100 eaa. Myöhemmin se tallennettiin myös papyrukselle. Mutta hypätään nyt noin 4000 vuotta eteenpäin niin vältetään luennointi muinaisen mesopotamian ajoista.

Noin 200–40 vuotta sitten

Jo 1800-luvulla tieteen tekijät ovat yhdistäneet tiedettä runoihinsa – ja varmasti jo ennemminkin. Esimerkiksi skottilainen fyysikko William J.M. Rankine kirjoitti rakkaudesta yhdistäen sen algebraan – ja kaunis runo siitä tulikin. Ei kuitenkaan ihan alussa esittämäni määritelmän mukainen.

Erään lähteen mukaan ensimmäinen varsinaisessa tieteellisessä lehdessä julkaistu tiederuno on The Detection of Shocked Co Emission from G333.6-0.2, jonka kirjoitti fyysikko J. W. V. Storey ja joka julkaistiin The Proceedings of the Astronomical Society of Australia vuonna 1984.

Näiden kahlaaminen vaatisi vuosia, joita minulla ei valitettavasti – tai ehkä onnekseni – ollut käytettäväksi. Siirryn siksi nyt paljon henkilökohtaisempaan näkökulmaan.

Mitä tapahtui noin 30 vuotta sitten, tarkemmin sanottuna vuonna 1993?

Vuonna 1993 jätin kesken matematiikan opintoni Helsingin yliopistossa – algebran salat eivät minulle auenneet tahtomallani tavalla – ja siirryin opiskelemaan Vaasan yliopistoon suomen kieltä ja viestintätieteitä.

Sillä tiesittekö, että meidän identiteettimme, se mikä olemme ja miksi kehitymme, rakentuu kielen kautta?

Alkoi opiskelut, joihin kuuluivat kursseja tekstin tuottamisesta, kokous- ja neuvottelutaidoista, semantiikasta, nykykirjallisuudesta, kielen rakenteesta, terminologiasta, Photoshopin käytöstä, tieteen popularisoinnista vain joitain mainitakseni. Myöhemmin tein pro gradu -tutkielmani merkityksistä, joilla pääkirjoituksissa lievennetään ilmaisuja, jotta kannan ottaminen ei loukkaisi liiaksi joidenkin lukijoiden tunteita. Diskurssianalyysiin syventyminen jatkui lisensiaatintutkimuksen ja väitöstutkimuksen kautta ja niiden jälkeenkin. Opiskeleminen, tutkijuus, tiede on muovannut minut minuksi.

Tiede on ujuttautunut minuun syvästi. Tiede on pelastanut minut monesti. Kun kohtaan elämässä ongelmia, etsin ratkaisuja lukemalla, sanomalehtiä, tieteestä kertovia juttuja mutta usein myös tiedettä. Se ei tietenkään tarkoita, että olisin näiden alojen asiantuntija tai että aina edes ymmärtäisin lukemani, mutta se on lähestymistapa, joka auttaa selviämään – ja siinä aiemmasta lukemisesta on taatusti ollut apua.

Tiede on minulle rakas asia. Tiede on meille tärkeä asia. Tiede ei itke vaan on selviytyjä, joka seuraa aikaa ja tarttuu ilmiöihin, jotka ovat kanssamme. Jotka ovat suurempia kuin yksi ihminen. Tärkeää ja tarpeellista tiedettä ovat myös erityisesti pehmeät tieteet, humanistiset tieteet, sillä ihmisenä oleminen ja kokeminen määrittää lopulta sitä, miten pärjäämme ja millaisia tekoja teemme ja pystymme tekemään.

Tieteestä ja tieteellisestä ajattelutavasta on tullut minulle monestakin syystä rakas asia, vaikka joskus tiede on myös koetellut minua – haastanut minua, vaatinut minulta yhä vahvempaa itseni kehittämistä. Mutta tämä päivä ja tämä tilaisuus eivät kytkeydy haasteisiin vaan enemmän ratkaisuihin, kasvuun, ja kokemuksiin siitä, miten taide – ja tässä tapauksessa runot – voivat viedä eteenpäin tieteellisiä viestejä. Sanomia, jotka ovat tutkijoille tärkeitä.

Ja kun me olemme kasvaneet tieteen tekijöiksi, me olemme muuttuneet ihmisinä peruuttamattomasti – ja se heijastuu ajatteluumme.

Ja se neljäs syntytarina? Se alkoi lähes tasan kaksi vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten otin käyttöön Badoon (tytär vinkitti), Tinderin (sen nyt tuntee kaikki) ja lopulta myös HappyPancaken. Aloin syventyä nettideittailun maailmaan. Sitä ennen elämässäni oli tapahtunut suuri muutos. Olin eronnut pitkästä avioliitosta, tuumaillut aikani elämän suuntaani ja tuolloin aloin etsimään uutta kumppania. Se tuntui aikamoiselta tunteiden vuoristoradalta.

Samaan aikaan koin, että eikö minulle jo lähes viisikymmentävuotiaana tämänkin homman pitäisi olla helpompaa? Eikö tutkijuus auta tarkastelemaan ja analysoimaan ja tunnistamaan myös tunteita ja arvioimaan ihmisiä ja viestimäänkin siten, ettei väärinkäsityksille jää tilaa?

Nettideittailun aiheuttama tunnekaaos purkautui runokirjaan Pörriäisen surinoita (Ethene, 2023) mutta sen lisäksi runokirjaani puski läpi tutkijuus – asioiden tarkastelu niistä näkökulmista, jotka on tullut poimittua tiedettä lukiessa ja tehdessä. Erityisesti yksi runoista nimeltään Ärsytäthän minua? vastaa omaa määritelmääni tiederunoista, sillä siihen toin lähteen mukaan, koska tiesin hyvin tarkkaan, mistä lähteestä osa runossa esitetyistä ajatuksista oli saatu.

Kyseessä oli samalla jonkinlainen näkyväksi tulemisen prosessi, sillä runokirjan kirjoittamisen loppuvaiheessa minulle oli selvää, että haluan sen julkaista. Samalla työn alla oli myös toinen julkaisu. Tunteeni veivät myös kustannusalan yrittäjäksi. Se ei ehkä ollut se kaikkein järkevin tekemäni päätös elämässäni ole mutta tulipa tehtyä – minulla on nykyään uusi motto, se on ”ku äkkiä teköö, niin valamista tuloo” – ja samoihin aikoihin tutkijuuden puskiessa läpi runoihini syntyi myös ajatus tiederunokilpailusta.

Ja niin oma, henkilökohtainen kasvumatkani tuotti ensin runokirjan, sitten oman yrityksen, idean tiederunokilpailusta, jota sitten aloin työstämään ja lähdin etsimään yhteistyökumppaneita. Yrittäjyys mahdollisti tämän projektin eteenpäin viemisen nopeassa tahdissa, kysymättä muilta, käykö idea ja miten sen voisi toteuttaa. Mutta näiden päätösten jälkeen olen tietenkin tarvinnut apua ja tukea.

Tiederunokilpailun projekti alkoi edistyä

Lokakuussa 2022 tehty lupaus lahjoittaa 10 lippua elokuussa 2024 pidettäville Kyröfesteille antoi uskoa ja innostusta ylipäänsä tiederunokilpailun järjestämiseen. Tällöin projekti oli vielä lapsenkengissään. Syksyllä 2022 laadin kilpailulle sääntöjä, metsästin tuomareita ja etsin opettajaa, joka tekisi kanssani yhteistyötä sen lisäksi, että kyselin palkintolahjoituksia. Ja kun nämä palaset pääosin asettuivat kohdilleen, oli helppoa julistaa kilpailu avatuksi 7.1.2023. Yhteistyö antoi voimaa!

Tiederunokilpailun tuomareina toimivat yliopisto-opettaja, FT Auli Kulkki-Nieminen Tampereen yliopistosta, professori, YTT Suvi Ronkainen Lapin yliopistosta ja professori, dekaani, TkT Jussi Ryynänen Aalto-yliopistosta. Tuomariston arvioinnin avuksi tiederunoja arvioitiin Vaasan yliopiston Vakuuta ja vaikuta yhteiskunnassa -kurssilla, jota opetti FM Marjut Männistö.

Henkilökohtaisista sosiaalisen median kanavistani oli tässä projektissa hyötyä. Sain välitettyä viestiä erityisesti Twitterin (nyk. X), instagramin ja Linkedinin kautta. Näitä someviestejäni välitti eteenpäin muun muassa Tohtoriverkosto ry. Someviestien lisäksi sain luvan tiedottaa kilpailusta muutamilla sähköpostistoilla. Olisikin kiinnostavaa tietää, mitä kautta tieto tavoitti juuri ne, jotka sitten lopulta innostuivat tiederunokilpailuun osallistumaan. Kilpailun järjestämiseen toi puhtia myös se, että jo seuraavana päivänä tiedotettuani siitä Linkedinissä, sain ensimmäisen osallistujan tiederunon sähköpostiini. Seuraavaan menikin sitten jo useampi kuukausi mutta sitä en onneksi vielä tuolloin tiennyt!

Tätä projektia ja julkistustilaisuutta ei tietenkään olisi ilman tieteen tekijöitä, niitä 44 kilpailuun osallistujaa, jotka lähtivät testaamaan luovuuttaan tiederunoja kirjoittamalla. Kaiken kaikkiaan projektissa on ollut mukana noin 90 ihmistä.

Yleistajuistamisen vaikuttavuus?

Itse olen tutkijuudessa vasta viime aikoina päässyt siihen vaiheeseen, että olen päässyt kertomaan tutkimustuloksista niistä kiinnostuneelle yleisölle. Tulosten hyödyllisyys on tullut itselleni ilmeiseksi ja keskustelu niistä yleisön kanssa on antanut paljon. Näistäkin ajatuksista Tiederunoja-teos on syntynyt. Siitä miten tärkeää tiedettä on yleistajuistaa monilla eri tavoilla, että yleisö siitä syttyisi ja ymmärtäisi, mitä hyötyä tieteellistä tiedosta voi olla. Toivottavasti saamme myös tiederunoista valtavasti palautetta. Ja jos löytyy yhteistyökumppani, jonka kanssa toteuttaa projekti vähän suuremmin voimin, lähtisin ilomielin toteuttamaan tiederunokilpailua toisenkin kerran.

Mitä on tieteen tai tieteen yleistajuistamisen ja tiederunojen vaikuttavuus? Ehkä se pelkistetyimmilllään on tietoiseksi tekemistä tieteestä ja sen monipuolisuudesta ja tieteen tekijöistä, sillä ilman tekijöitä, lukemattomia tunteja opiskelua ja tutkimista, ajattelua ja tekoja, tiedettä ei olisi.

Luen lopuksi Tiederunoja-teoksen (Ethene, 2024) alkulehdellä olevan runon Tieteen ihme.

Tieteen ihme

Tiede pyyhkäisee lävitsemme
yhteiskunnissa joissa se on
sallittu tuettu kannustettu

Tiede maadoittaa meitä
itseemme
juuriimme
kemiaamme
maailmaamme

Syvyydestä
löytyy voimia
selviytymiseen

Kiitos! <3

Heli Susanna Katajamäki

Lähteet

Gilgamesh. Kertomus ikuisen elämän etsimisestä (2003). Suom. Jaakko Hämeen-Anttila. 3. painos. Basam Books. https://doi.org/10.31885/97895151503
Hunter, Colin (2018). 12 poignant poems (and one bizarre limerick) written by physicists about physics. Noudettu 14.2.2024 osoitteesta https://insidetheperimeter.ca/12-poignant-poems-and-one-bizarre-limerick-written-by-physicists-about-physics/

Popova, Maria (n. d.) A Vintage Scientific Paper Published as a 38-Stanza Poem. Noudettu 14.2.2024 osoitteesta https://www.themarginalian.org/2012/07/12/first-science-poem-2/

SOAS University of London (n. d.). The Epic of Gilgamesh: Ancient poem as modern inspiration. Noudettu 14.2.2024 osoitteesta https://www.soas.ac.uk/research/epic-gilgamesh-ancient-poem-modern-inspiration#:~:text=The%20Epic%20of%20Gilgamesh%20is,clearly%20today%20as%20in%20antiquity

Storey, J. W. V. (2016, alkuperäinen 1984). The detection of shocked CO emission from G 333.6-0.2. Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/S1323358000017628

Wikipedia (2023). Gilgameš. Noudettu 14.2.2024 osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Gilgame%C5%A1

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe

Arvoisat kuulijat, kunnioitettu sotaveteraani Sinikka Romu, reserviläiset ja muu juhlaväki,

tänään on Suomen itsenäisyyden 106. juhlapäivä. Kiitän pyynnöstä tulla puhumaan Isonkyrön kunnan ja kulttuuripalvelujen järjestämään Isonkyrön itsenäisyyspäivän juhlaan.

Muutin Isoonkyröön vuonna 1995 eli lähes 30 vuotta sitten Ilmajoen Koskenkorvalta. Olin jo tuolloin aloittanut suomen kielen ja viestintätieteiden opinnot Vaasan yliopistossa. Tunnen olevani jo melko hyvin kotiutunut. Nykyisin opetan päätoimekseni Vaasan yliopistossa suomen kieltä ja viestintää sekä lisäksi toimin sivutoimisena yrittäjänä, tuoden kirjamarkkinoille luettavaa kaikille lukuintoisille.

Tänne minua pyydettiin kuitenkin siksi, että olen Isonkyrön kunnan hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja tämän vuoden loppuun saakka. Olen ollut nyt reilut kaksi vuotta hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja – ja saanut sinä aikana tehdä yhteistyötä kolmen eri hyvinvointijohtajan kanssa. Tehtävä on ollut mielenkiintoinen, ja olen päässyt seuraamaan monen asian kehittämistä, toimen täyttämistä ja sosiaali- ja terveyshallinnon uudistuksen heijastuksia kunnan toimintaan ja myös päättämään näistä asioista.

Puheen aiheeksi minulle ehdotettiin hyvinvointia ja sitäkin tulen puheessani käsittelemään. Ensin kuitenkin aloittelen itsenäisyyden teemalla ja sillä, miten sitä itse lähestyn. Ja toisaalta kertomukseni itsenäisyyden merkityksistä kytkeytyy hyvinvointiin.

Itsenäisyyspäivä tuo aina mieleeni vaarini, joka oli sodassa – tarkemmin sanottuna sotatoimialueella vetämässä viestiyhteyksiä eli ei eturintamalla – jatkosodan lopussa vuonna 1944. Koska hän oli vuonna 1926 syntynyt, hän ei ikinä ollut sodassa virallisesti eikä siten myöskään sotaveteraani, eikä näin ollen saanut veteraanimerkkiä. Vuonna 1926 syntyneitä oli muitakin sotatoimissa, mutta näistä sotatoimialueen palveluksista ei laitettu merkintöjä kantakortteihin eikä myöskään sotilaspasseihin. Luin tätä puhetta valmistellessani Pertti Hemmilän kirjoittaman kirjallisen kysymyksen (Kansan muisti ry. 2008), jonka mukaan syy merkintöjen puutteeseen oli kantakorttien ja sotilaspassien uusiminen. Muistelen vaarini kanssa käydyissä keskusteluissa puhutun myös siitä, että 17-vuotiaiden sotaan osallistuminen oli kansainvälisten säännösten mukaan kielletty, mikä myös vaikutti asiaan, mutta sitä en nyt saanut varmistettua. Koska kantakorteissa ei ole ollut mitään merkintää sotaan osallistumisesta, veteraanitunnuksia ei näille miehille myönnetty. Tätä on eduskunnassakin käsitelty.

Kun sota loppui, piti vaarini jatkaa varusmiespalvelua loppuun. Sota ja ylipäänsä vanhemmat historiamme asiat ja niiden vaikutukset yhteiskuntaan ja ihmisten elämiin tulivat itselleni merkityksellisiksi vaarini kertomina tarinoina. Toivoisin, että kaikilla olisi mahdollisuus tutustua tarinoihin historiastamme, jos ei omien isovanhempien kertomina, niin sitten jonkun muun kertomana. Vaarini kertoi myös paljon sota-asioista, joita hänen vaimonsa isä oli kertonut, joka oli molempien sotien ajan rintamalla. Samoin hänen oma isänsä oli rintamalla sotien ajan, mutta ei kuulemma niistä koskaan puhellut paljonkaan.

Sodan vaikutuksia kuvataan myös kustantamassani Anu Tuomarin romaanissa Harvoin riihi tyhjänä palaa (Ethene, 2023). Kirja kertoo vuonna 1913 syntyneen Kertun tarinan, joka kuljettaa lukijaa läpi lähes koko Suomen 1900-luvun historian. Siihen mahtuu sisällissodan vaikutukset, talvi- ja jatkosodat, haasteet kotirintamalla, nuoruusvuodet Varkaudessa ja Helsingissä, ja yritykset jatkaa elämistä senkin jälkeen, kun mies kuolee ja elämänmuutos, joka seuraa muutosta Pohjanmaalle, kurikkalaisen maatilan emännäksi. Maatilan emännäksi ryhtyminen eikä vaikkapa lehmän lypsäminen ei ollut ihan helppoa, kun kokemusta oli erityisesti kahvilan hoitamisesta ja tehdastyöstä. Tämänkin tarinan kautta sen ajan todellisuus tulee lähelle, yksityiskohtaiseksi, eikä myöskään unohdu.

Luen nyt kirjasta pienen otteen, koska kaunokirjallisuudella on oma voimansa elettyjen elämien kuvaamisessa.

”Olen saanut kaupan oven auki ja kassan paikoilleen, kun näen Hietasen Reiman vaimon ovella. Näen hänen ilmeensä. Nyt tiedän, miksen ole saanut Reinolta kirjettä kolmeen päivään. Polvet pettävät altani, ja saman tien olen kassatiskin takana rähmälläni. ”Voi Kerttu, olen niin pahoillani”, Hietasen rouva sanoo samalla kun yrittää auttaa minua ylös. Hän kertoo saaneensa kirjeen mieheltään rintamalta. Varkautelaisia oli puuttunut iltahuudosta kahdeksantoista. Kaatuneita suurin osa. Reino on yksi heistä.

Luulen nyt tietäväni, mitä värssyissä oleva pohjaton suru tarkoittaa. Sitä, kun elämältä menee pohja ja jalat pettävät. Reino tiesi kuolevansa. Toteuttiko ennustus itsensä? Olisiko pitänyt olla puhumatta kuolemasta etukäteen? Kauaa en ehdi uutista sulatella. Minulla on hoidettava kauppa, mamma, parivuotias lapsi sekä uusi tulokas. Millä minä elätän tämän konkkaronkan? Välissä pitäisi synnyttää yksi isätön vauva lisää sotivaan Suomen maahan.” (Harvoin riihi tyhjänä palaa 2023, s. 67)

Kertun elämä ja Kertun ja Reinon lasten elämä kuitenkin jatkui – samoin kuin Suomen jälleenrakentaminen.  Sota muutti elämän kulkuja niin itäisessä Suomessa kuin Pohjanmaalla, siitä kertoo tämänkin salin Pro Patria ja Isänmaan puolesta -taulut, jota on usein tullut luettua Pohjankyrö-salissa vieraillessa.

Sotaan kytkeytyvät asiat ovat viime vuosina tulleet läheisimmiksi Ukrainan sodan kautta. Venäjän raja on suljettu eikä siitä enää kuljeta. Luin juuri sanomalehdestä Mari Markkasen (2023) jutun siitä, miten esimerkiksi imatralaisten elämä on viime vuosina valtavasti muuttunut. Takana on aika, jolloin kunta osti lisää liiketilaa tarvitsijoille, sillä venäläisiä virtasi niin kauppoihin kuin Imatran kylpylään. Jutusta tulivat mieleeni omat muistoni siitä, miten Kainuussa Vuokatin kylpylä muuttui 20 vuodessa siitä, millainen se oli 1990-luvun lopussa. Sen jälkeen itselläni oli pitkä tauko Vuokatissa käymisessä mutta kun taas 2010-luvulla menin käymään, ei kylpylässä ja laskettelurinteessä huomasi, että venäjän kielistä puhetta kuului lähes joka paikassa. Pitserian ja kaupan mainokset oli muuttuneet monikielisiksi ja monet myyjätkin olivat oppineet uuden kielen. Imatralla venäläiset tervetulleiksi toivottaneet mainokset on nyt muutettu Slava Ukraine -kylteiksi. Venäjänkielisiä opasteita ei ole kuitenkaan poistettu, sillä niistä on apua myös ukrainalaisille, joita kaupunkiin on tullut. Kenties niitä ei kovin kauan tarvita, sillä suomen kielen oppiminen ei oppiminen ole sen vaikeampaa kuin monen muunkaan kielen oppiminen. Näin totesi eilen junassa – olimme palaamassa Helsingistä kielikeskuspäiviltä – yksi kollegoista, joka opettaa suomen kieltä vieraana kielenä.

Muutos alkaa konkretisoituessaan vaikuttaa vielä vahvemmin meihin ihmisiin. Pohjanmaalla asuvana muutos ei ole ollut niin vahvasti konkreettisesti näkyvä kuin Imatralla mutta tottakai muutos turvallisuustilanteessamme on vaikuttanut koko Suomeen. Sota Ukrainassa on vaikuttanut myös omaan elämään ja tunteisiin, erityisesti siksi, että poikani aloitti armeijan tämän vuoden alussa. Juuri nyt hän on vartiointitehtävissä Oulussa Itsenäisyyspäivän paraatin ohimarssilla.

On surullista, että usko Venäjän demokratisoitumisesta taitaa olla iäksi – tai ainakin vuosikymmeniksi – menetetty. Vielä surullisempaa on sotiminen, tuhoaminen ja näiden tuoma aseistamisen kilpavarustelu ja pelko. Sinisilmäisyyden aika on mennyttä. Täytyy tosin sanoa, että vaarini ei ollut koskaan sinisilmäinen. Sillä sodassa olleille sukupolville Venäjä taisi olla aina selvästi varottava ja epäilyttävä, eivätkä väärässä ole olleet.

Se että puhun menneestä sodasta, nykyisestä turvallisuustilanteesta ja itsenäisyydestä, kytkeytyy vahvasti hyvinvointiimme. Itsenäisyys on tärkein hyvinvoinnin takaaja ja mahdollistaa sen.

Miten sitten itsenäisyys vaikuttaa yksilöön, yksittäiseen ihmiseen? Mitä itsenäisyys on? Minusta itsenäisyys on vapautta. Vapautta tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestä hyviltä ja merkityksellisiltä – tietenkin toisten vapauksia polkematta. Vapautta päättää, mitä opiskelee, missä asuu, kenen kanssa seurustelee, mitä tekee työkseen, millaista musiikkia kuuntelee ja mitä kirjoja lukee. Ja ennen kaikkea sanan ja mielipiteen vapautta.  Vai muutaman esimerkin mainitakseni.

Vapauden kääntöpuolena on aina vastuu. Hyvinvoinnin näkökulmasta meillä on ihana vapaus käydä iloitsemassa kaikista Isonkyrön ihanista luontopoluista. Luontopolut ovat itselleni erityisen merkityksellisiä, sillä niillä olen kulkenut niin vaarin ja perheen kanssa, ja myös ystävieni kanssa. Isostakyröstä löytyy lukuisia luontopolkuja unohtamatta kuntoportaita Välimäen kalliolla. Peippoosen luontopolku, Vuoressalon reitti, Lymmyysen reitti ja Orismalan luontopolku ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia ja niille kannattaa vielä täällä vierailijatkin, unohtamatta tietenkään muita ulkoliikunta- ja sisäliikuntamahdollisuuksia.

Meidän tulee myös muistuttaa ja kannustaa itseämme liikkumaan niin kauan kuin vain jalka nousee. Ja kannustaa myös muita, houkutella pois pelikoneen äärestä lastenlasta, ja lapsenlapsi voi houkutella mukaan menoon vanhempaansa. On hyvä ja hienoa, että tukea on saatavilla ja Isostakyröstäkin löytyy monenlaista tukea tilanteessa, jos oma jaksaminen on vähissä. Liikunnan lisäksi myös kulttuuri on tärkeää hyvinvoinnillemme, joten jos ei ole tullut hetkeen kirjastossa käytyä, niin miksipä et kävisi vaikka jo huomenna.

Vielä vaaristani: Oma vaarini laitettiin tuberkuloosiepäilyn takia viimeisenä vuotenaan eristyksiin yksin sairaalahuoneeseen. Koska poistuminen ei ollut sallittua, hän pyysi itselleen rollaattorin ja jaksoi sillä huoneessa liikkua enemmän. Hänellä oli sitkeyttä ja tahtoa liikkua, mitä oli tehnyt tietysti jo nuoresta asti. Olihan nuoren ihmisen elämä varsin erilaista kuin nykypäivänä. Vaarini otti 13-vuotiaana hoitaakseen maatilan eläimet ja hevoset, kun oma isä lähti rintamalle vuonna 1939.

Ja vaikka vaarini ihailtava olikin, hän itse aina uskoi nuoriin ja siihen, että nuorissa on tulevaisuus ja että he osaavat enemmän kuin vanhemmat ihmiset. Se tuntui aina kannustavalta. Siksi – kertokaa tarinoita hyvistä, vanhoista ja ankeistakin ajoista – ja kannustakaa itseänne, toisia ja nuoria uskomaan tulevaan ja pitämään huolta itsestään.

Lopuksi haluan jakaa teille kirjoittamani runon, jossa tarkastellaan maailmaa kirjani Pörriäisen surinoita tapaan kimalaisen näkökulmasta. Runon nimi on Taistelu unelmien puolesta.


Taistelu unelmien puolesta

Uskon lentämiseen
taakseni katsomatta
katumatta elettyä elämää
tekoja ja valintoja
jotka parhaan tietoni mukaan
tein tai jätin tekemättä

Ja silti
uskon taakse katsomisen tarpeeseen
sillä ilman sitä
meiltä jää ymmärtämättä
jotain tärkeää
kovin olennaista elämälle
unelmille ja niiden toteutumiselle

Mikä on unelmien kivijalka?
Se on tietenkin
vapaus olla yksilönä
sitä mitä haluaa
ja pyrkiä unelmiinsa

Vieläkin olen ylpeä teistä
yhdyskunnan vanhimmista
taistelustanne koko sielulla
minkä takia voin tänään
lennellä pilvissä
sinivalkoisen taivaan alla

Toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

Isossakyrössä 6.12.2023

Heli Susanna Katajamäki

Lähteet

Tuomari, Anu (2023). Harvoin riihi tyhjänä palaa. Isokyrö: Ethene.

Kansan muisti ry. (2008). Veteraanitunnuksen myöntäminen vuonna 1926 syntyneille. Pertti Hemmilän laatima kirjallinen kysymys KK991/2008. Noudettu 3.12.2023 osoitteesta https://kansanmuisti.fi/document/kk-991-2008/

Markkanen, Mari (2023). Romanssin loppu. 3.12.2023 julkaistu artikkeli Ilta-Sanomissa. Noudettu 3.12.2023 osoitteesta https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010024208.html

Eteeni

[Read the poem in English]

Eteeni ei astu eteeni
Eteeni on kaasu
joka on kaksoissidoksinen molekyyli
Siinä on ceetä kaksi ja hoota neljä
Oletko kuullut mitä lienevät?

Cee on hiili
ja
hoo on vety
ja
yhdessä ne ovat
C2H4-molekyyli

Eteeni on kaasu räjähtävä
Erään sen tutkijan kohtalona
oli näin lähteä
hiilidioksittomuuteen
haihtumaan

Täynnä eteeniä
on tehtaat ympäri maailman läänejä
Ehkei sitä tarvita tehtäessä käämejä
mutta sen avulla tehdään muoviämpäreitä

Tietääkös joku muita tuotteita
joissa eteeni on vallalla?

Usko tai älä
ja uskothan sinä
Eteeni on osa alkoholia
Sitä pannuissa porisee
sitä katalysoidaan
se pannaan käymään
ei panna pannaan

Tänä iltana
me kilistämme
Pohjanmaan kautta
giniä ja viskiä
Long Drinkiä
Dairy Creamia

Kuuluisinta viinaa
kotikylän Koskenkorvaa
ei tänään maisteta
vaikkei syytä ole senkään mainetta mustata
runossa joka muuttui tiederunosta
brändäämiseksi
Siksi täytyy siirtyä seuraavaksi
alkoholivalistajaksi
ja lopuksi muistuttaa
on siitä myös hengennostattajaksi

Kippis ja cheers
Gingin ja pliis
Älkäämme ottako liikaa
se on huonoa alkoholipolitiikkaa
ja varsinkin aamutuimaan
viina sulle överit kostaa

Well well
kaikki hyvin maakunnassa
olemme täällä nauttimassa
Kippis ja cheers
Gingin ja pliis
nautitaan illasta
ja hyvästä seurasta!

Pienet sille!

AI as a tool for writing advertisements

[Suomeksi alla] Marketing is natural and easy for some people. But this requires an attitude that you are serving customers and providing people opportunities. For learning to do it, I should change my attitude, even though I have inherited an attitude that sometimes or quite often there is a need to be snoopy and critical towards all kinds of opportunities. That’s why it was kind of nice to try how artificial intelligence solve my own problems (https://beta.openai.com/playground). This text is mostly produced by the OpenAI’s Playground tool. I just ordered it to “Write an advertisement for the poem book Buzzing Like a Bumblebee / Pörriäisen surinoita published by Ethene Ltd.” These are so inspiring that even I begin to believe these and my marketing problem has been solved, hasn’t it? 😉


Introducing Buzzing Like a Bumblebee, the new collection of poems by Ethene Ltd. From the playful to the profound, these poems will take you on a journey through a diverse range of themes and emotions. Delight in the wit and wisdom of this collection, and be inspired by the beauty of the language used to express these feelings. With a range of styles and subjects, this book has something for everyone. Take a break from the everyday and immerse yourself in the vibrant world of poetry. Discover an exciting new way to explore Finnish literature and culture! Buzzing Like a Bumblebee is available now.

Do you love poetry? Then check out Pörriäisen surinoita, a new collection of poems published by Ethene Ltd. Discover the captivating world of nature and love in Ethene Ltd’s publication of Pörriäisen surinoita. This poetic book follows the journey of a bumblebee, from its birth to its death, and everything in between. Written in beautiful verse, Pörriäisen surinoita will transport you to a world of beauty and wonder. Experience the life of a bumblebee and explore the natural world in a way you’ve never seen before. Get your copy of Pörriäisen surinoita today and let the beauty of nature take you on a magical journey. (This text got me wondering how the AI was able to use the word bumblebee, because I used the Finnish title in the headline. Maybe the previous questions was saved to its memory?)

Are you looking for a collection of unique and beautiful poems to add to your library? Look no further than Pörriäisen surinoita! This book by acclaimed poet Ethene Ltd. is sure to please with its captivating verse and imagery. Each poem is full of emotion and depth, exploring the many facets of life. From the joy of love to the sorrow of loss, Pörriäisen surinoita has something for everyone. Treat yourself to a timeless collection that you’ll cherish for years to come. Whether you’re looking for a gift for a loved one or simply want to add some poetry to your library, Pörriäisen surinoita is the perfect choice!


Tekoäly mainoksen kirjoittamisen työkaluna

Runokirjan markkinointi ja markkinointi ylipäänsä sujuu toisilta varsin luontevasti. Markkinointi vaatii tietynlaista suhtautumista, joka lähtee siitä, että ihmisille tarjotaan pikemminkin mahdollisuuksia ja tuotteita, joita tarvitaan milloin mistäkin syystä. Jotta osaisin markkinoida, minun pitäisi kyetä muutamaan suhtautumistani, vaikka olenkin sukuperintönä saanut asenteen, että useimmiten on syytä olla nuuka. Siksipä oli aika kiva kokeilla, miten OpenAI:n tekstityökalu ratkaisee omat ongelmani (https://beta.openai.com/playground). Annoin käskyksi: Kirjoita mainos runokirjalle Pörriäisen surinoita, jonka on kustantanut Ethene oy. Tämä tekstini onkin suurimmaksi osaksi OpenAI:n kirjoittama. Markkinointiongelmani on ratkaistu – tai ehkä suomenkieliset mainokset vaativat sittenkin hiomista? 😉


Kutsuu meitä tänne Pörriäisen surinoita
Kirjaa, jonka Ethene on uskollisesti kustantanut
Ihmeellisiä tarinoita ja seikkailuja meille tuo
Lue ja nauti, löydä uusia tuuliin tuomia voimia!
Kirja kutsuu meitä lukemaan ja virkistymään
Matkaa, jota ei mikään voi estää
Seikkailuja ja maailmoja, josta me saamme vahvoja voimia
Pörriäisen surinoita on meille Ethenen antanut!


Nyt on aika kuulla Pörriäisen surinoita!
Tutustu Ethene oy:n kirjahin,
se on täynnä ihmeellisiä ja sydäntä lämmittäviä tarinoita.
Kun haluat välillä pysähtyä ja lepoa,
Pörriäisen surinoita on kirja, jonka kannat lukea.
Käännä pörröiset tarinat ja ota irti viisaus,
se on runo, joka tuo lohtua ja iloa maailmaan.
Löydä herkulliset säkeet ja uskalla unelmoida,
lue Pörriäisen surinoita ja anna lempeän tuulen puhaltaa.


Tervehdys, kuulkaa riemuvoitto!

En haluaisi vähätellä,

tässä kirjassa on surinoita,

onnittelut ja haaveita!

Pörriäisen surinoita,

Ethene Oy kustantaa.

Luonnonvoimaa ja herkkyyttä,

uusia näkymiä antaa!

Kesäyöt ja talvipäivät,

onnelliset maailmat,

kukat peittävät maan,

värit, kuiskaukset ja kaiku.

Pörriäisen surinoita,

lukemisen arvoista,

turvallisuutta ja lohtua,

täältä saat lunastaa!

And at last, one example in German, which is beautiful language, which I would love to learn. 🙂 Order: Write an advertisement for the poem book Hummelgesumm published by Ethene Ltd in German language.

Entdecken Sie die neue Gedichtbuch “Hummelgesumm” von Ethene Ltd. Es ist ein Sammelsurium an Gedichten und Gedanken, die Sie auf eine Reise durch die Welt der Poesie begleiten. Von der Komik der Alltagsmomente bis hin zu den Tiefen der menschlichen Seele bietet dieses Buch eine breite Palette an Gedichten, die jeden Leser in ihren Bann ziehen werden. Jedes Gedicht wurde sorgfältig ausgewählt, um ein einzigartiges Erlebnis zu schaffen. Also, worauf warten Sie noch? Holen Sie sich Ihr Exemplar von “Hummelgesumm” und lassen Sie sich auf ein poetisches Abenteuer ein.


Isossakyrössä 28.1.2023

“The author generated this text in part with GPT-3, OpenAI’s large-scale language-generation model. Upon generating draft language, the author reviewed and edited the language and takes ultimate responsibility for the content of this publication.”

Heli Susanna Katajamäki

What’s it like being a publisher?

[Alla suomeksi] We are particularly driven by the things we are interested in. I myself have participated in many projects that are useful for a publisher. These include in being an editor in various study magazines, summer works as a journalist in newspapers and now, later, the editor-in-chief in the publications of the OAJ Pohjanmaa Regional Association and the VAKKI Communication Research Association. Language of journalism was also my research subject from the first Finnish-language seminar paper up to the doctoral dissertation. As a teacher/researcher in particular, I have not only given feedback to thousands of writers but also received countless feedback from my texts.

I am grateful for all these tasks, because they have often all taught one thing and another through cooperation and discussions. It is a little difficult to determine what they have been at any given time, but I would probably not have become a publisher if I had had to start from zero.

I find the role of the publisher interesting because, where the poet does not have to think about the target groups, the publisher must do so. I’ve had to think about the target group when choosing the cover of the book as well as when writing the book presentations. Both can be inspired by either buying or not buying. As a publisher, you can/will have to test whether the decisions taken are correct than through comments and reader statistics from various social media channels. The publisher must have the ability to distinguish between what is worth or not to be published. In that sense, publishing your own book is quite a test of whether or not you have been blind in making decisions led by intuition. And if you fail, the next projects – already in your head – might fade away.

I confess that I would not have dared to throw myself into this project if I had to resign and become a main entrepreneur or if I had to take out more loans in addition to the mortgage. Nevertheless, entrepreneurship requires self-incentive, especially because the publishing sector seems to be a sector where visibility is a lifeline. Marketing skills are not my area of expertise, so now if I’m ever moving to an uncomfortable area. Although I am familiar with many social media platforms, digital target marketing and monitoring of algorithms is not familiar. Beside this, the aim is to continue to make progress with a zero budget in other respects than preparing books for printing.

Often, I felt that the most stressful thing is that almost every stage of the process requires a new digital system. Fortunately, this annoying thing is beginning to be a life that has already been left behind. The most exciting thing about this job is to publish novels and study books with social impact. Perhaps there are new novel manuscripts hidden somewhere. And it would be unfortunate for both the author and the readers that these would be left unpublished.


Millaista on olla kustantaja?

Meitä kuljettaa eteenpäin erityisesti asiat, joista olemme kiinnostuneet. Itse olen osallistunut moniin projekteihin ja tehnyt töitä, joista on kustantajalle hyötyä. Näitä ovat erilaisten opiskelulehtien toimittaminen, kesätyöt toimituksissa ja nyt myöhemmin päätoimittajana toimiminen OAJ Pohjanmaan alueyhdistys ry:n ja Viestinnän tutkijayhdistys VAKKI ry:n julkaisuissa. Journalistinen työ oli tutkimuskohteenani myös ensimmäisestä suomen kielen proseminaarityöstä aina väitöskirjaan saakka. Erityisesti opettajana/tutkijana olen paitsi antanut palautetta tuhansille kirjoittajille, myös saanut lukemattoman määrän palautetta teksteistäni.

Olen näistä kaikista tehtävistä kiitollinen, sillä ne kaikki ovat usein yhteistyön ja keskustelujen kautta opettaneet yhtä ja toista. Hieman on vaikea määritelläkin, mitä ne asian kulloinkin ovat olleet, mutta en varmaankaan olisi ryhtynyt kustantajaksi, jos olisi pitänyt ihan nollasta aloittaa.

Kustantajan rooli on minusta kiinnostava, koska siinä missä runoilijan ei tarvitse miettiä kohderyhmiä, kustantajan on näin tehtävä. Kohderyhmää joutuu miettimään niin kirjan kantta valitessaan kuin kirjaesittelyjä kirjoittaessaan. Molemmat voivat onnistuessaan innostaa joko ostamaan tai jättämään ostamatta. Kustantajana pääsee/joutuu siten vielä tarkemmin ja raaemmin testaamaan sitä, onko tehdyt päätökset oikein, kuin erilaisten sosiaalisen median kanavien kommentointien ja lukijatilastojen kautta. Kustantajalla on oltava kykyä erottaa, mitä kannattaa tai ei kannata julkaista. Siinä mielessä oman kirjan kustantaminen on aikamoinen testi sille, onko intuition johdattamia päätöksiä tehdessään ollut täysin sokea vaiko ei. Ja jos epäonnistuu, jäävät pian seuraavat – jo päässä pyörivät – projektit tekemättä.

Tunnustan, etten olisi uskaltanut heittäytyä tähän projektiin, jos olisi pitänyt irtisanoutua ja ryhtyä päätoimiseksi yrittäjäksi tai jos olisi pitänyt ottaa lisää lainaa asuntolainan lisäksi. Siltikin yrittäjyys vaatii itsensä psyykkaamista eritoten siksi, että kustannusala vaikuttaa alalta, jossa näkyvyys on elinehto. Markkinointi ei ole koskaan tuntunut omimmalta alalta, joten nyt jos koskaan olen siirtymässä epämukavuusalueelle. Vaikka monet sosiaalisen median alustat ovat minulle tuttuja, digitaalinen kohdemarkkinointi ja algoritmien seuraaminen sitä ei ole ja tavoitteena on edelleen edetä nollabudjetilla muilta osin kuin kirjojen painokuntoon saattamisessa.

Tällä alalla yksi rasittavimpia puolia on se, että lähes joka työvaiheessa täytyy ottaa haltuun uusia digitaalisia järjestelmiä. No, ehkä siitä ärsytyksestä vielä selvitään. Innostavinta tässä työssä on päästä julkaisemaan romaaneja ja oppikirjoja, joilla on yhteiskunnallista vaikutusta. Mutta ehkäpä jossain lymyää uusia romaanikäsikirjoituksia, joiden julkaisematta jääminen olisi ikävää niin kirjoittajalle kuin lukijalle.

Isossakyrössä 26.1.2023

How I became a poet

[Alla suomeksi] The poet is a nice characterization because it would not involve such a polarizing discussion as that of who can call itself a writer. I’ve been writing poems and I’m about to publish a poem book, so I guess it’s okay to say that I’m a poet. Perhaps this tells us something about the fact that poetry is not considered a profession unlike novelist. There may be something stigmatized in poetry, and I believe it is not appreciated, at least in business and certainly not in many other discourses produced from the economic point of view – or perhaps it is simply silenced in certain “shocked” contexts. Unfortunately, I haven’t had much time to get into it. Maybe someone else is?

For me becoming a poet has been some kind of transition process towards the field of art, which seems to be a much more challenging term. Poetry, however, is something that is appreciated and valued because poetry lifts to the surface something, that may otherwise remain unsaid. When described this way, it begins to feel a bit too serious and strong.

I don’t know if my poems have artistic value. But what I do know is that my writing process was a genuine creative process. When I wrote them, I didn’t think about who to write my poems to, or really anything else, as long as I said what was going on in my mind. And that’s why I’ve been thinking that it’s poetry, if anything. Poems may indicate something about the emotional state of their writers that the poet itself does not know. This creativity cannot even be restrained or controlled by the poet itself. That’s why it has to decompose.

Now I think that my poems tell me what a spiritual growth process it can be to find a partner. At this point, I must also thank my own wonderful support group, who listened to my worries and shared with me their innumerable wisdom that helped me to get through. Thank you especially, Jenni, Venla, Anu Tuomari, Marjut, Sanna, Tanja and Johanna. Thank you Susanna Rönn and Tiina Sorvali for joining me in my project and thank you, Nina, for giving me your full support. At the University of Vaasa and the Language Centre in Linginno, there are wonderful people who want to listen to people when listening is needed. Thank you, too, to my children, who are often smarter than their mother.

13.1.2023 in Vaasa, Finland

Heli Susanna Katajamäki


Miten minusta tuli runoilija

Runoilija on siitä kiva luonnehdinta, sillä siihen ei liittyne sellaista poleemista keskustelua kuin mitä käydään siitä, kuka voi nimittää itseään kirjailijaksi. Olen kirjoittanut runoja ja kohta julkaissut runokirjan, joten eipä kai käy sen kiistäminen, ettenkö olisi runoilija. Kenties tämä kertoo jotain siitä, ettei runoilijuutta pidetä ammattina toisin kuin kirjailijuutta. Runoilijuudessa saattaa olla jotain stigmatisoitunutta, eikä sitä uskoakseni arvosteta ainakaan liiketoiminnallisessa eikä varmaan monessa muussakaan talouden lähtökohdista tuotetussa diskursissa – tai kenties siitä vain vaietaan tietyissä ”järeämmissä” konteksteissa. Mene ja tiedä, en ole asiaan jaksanut kovin paljon paneutua. Ehkäpä joku toinen on?

Runoilijuudessa on kyse jonkinlaisesta siirtymisestä taiteiden kentälle, mikä tuntuukin jo astetta haastavammalta nimitykseltä. Runoilijuus on kuitenkin jotain, mitä arvostetaan ja jolla on arvoa siksi, että runot nostavat pintaan, mikä kenties muuten jää sanomatta. Näin kuvattuna se alkaa tuntua hieman turhan vakavalta ja vahvalta roolilta.

En tiedä, onko runoillani taiteellista arvoa. Mutta sen tiedän, että kyseessä oli aito luova prosessi. En kirjoittaessani suunnitellut niitä vielä teokseksi, en miettinyt kenelle runojani kirjoitan enkä oikeastaan mitään muutakaan, kunhan nyt sanoitin runoiksi, mitä mielessäni liikkui. Ja siksi olen ajatellut, että se – jos mikä – on runoilijuutta. Runot viestivät kirjoittajansa tunnetilasta kenties jotain, mitä runoilija ei itsekään tiedosta. Tätä luovuutta ei edes runoilija pysty kahlitsemaan eikä hallitsemaan. Siksi sen on purkauduttava.

Nyt ajattelen, että runoni kertovat siitä, millainen henkinen kasvuprosessi kumppanin etsintä voi olla. Tässä vaiheessa täytyy myös kiittää omaa ihanaa tukijoukkoani, jotka kuuntelivat minun pähkyröintejäni ja ihmettelyitäni ja jakoivat minulle lukemattomia viisauksiaan, joiden avulla selvisin eteenpäin. Kiitos erityisesti teille, Jenni, Venla, Anu Tuomari, Marjut, Sanna, Tanja ja Johanna, joita kuormitin enemmän. Kiitos Susanna Rönn ja Tiina Sorvali, kun lähditte hankkeeseeni mukaan ja kiitos Nina, kun annoit täyden tukesi. Vaasan yliopistossa ja kielikeskus Linginnossa työskentelee ihania tyyppejä, jotka haluavat ihmisiä kuunnella, kun kuuntelua tarvitaan.  Kiitos myös lapsilleni, jotka monesti ovat äitiään fiksumpia.

13.1.2023 Vaasassa

Heli Susanna Katajamäki

How did I become an entrepreneur?

[Alla suomeksi] I was born in the Koskenkorva village, part of Ilmajoki, in 1973. This year, I’m turning 50. I know it’s not the first time I’ve had a crisis, but last year, I had the first age crisis in my life. I feel old but, on the other hand, I was left wondering about a story in a magazine where Päivi Lipponen told readers that 50-year-old women would be invisible in working life. This may be the case, but on the other hand, anyone can remain invisible unless s/he makes her/himself visible by her/his words and actions. Perhaps becoming visible is an act that we little older women can do if and when it feels like it?

It was quite a quick decision to become an entrepreneur, but on the other hand I think that its roots have been planted in me since childhood. My grandfather was once an agricultural entrepreneur, there were fields, forests, chickens, horses, and minks that were being treated. My grandfather was for me as well as for many other girls in the village, almost like the owner of a local youth farm, because it was always allowed to go to work and ride in his stable. At home, however, it were discussed about entrepreneurship with admiration, but almost always my father made it with warning speeches about how hard and difficult it is. Even though – or maybe because of – he was an entrepreneur himself sometimes.

Even before and after graduating as a Master of Philosophy, at least with Ritva and Johanna, my friends from the university, we were talking about founding a company. It wasn’t the right time then, but now it was. So maybe it was some kind of dream, although I have never consciously set it as the target for myself.

As an entrepreneur, I’ve learned a lot of things. I have also paid dearly for my mistakes. For example, I have paid 140 EUR too when I established my company. I wanted to capitalise my company, and this was not possible to done via digitalized application, but only with paper one, which was more expensive way. I had not realized that I could have given myself, as a natural person, a loan as a juristic person. I don’t think it’s the only lesson, but entrepreneurship has been a rewarding project in many ways so far – but not economically yet. Entrepreneurship is particularly inspiring because of its flexibility and rapid rate. At this stage of entrepreneurship in particular, I can quickly and alone take decisions and take them into practice, which, of course, can also lead to poor solutions. But if one has to choose between proactivity and reactivity, the first one would be my choice.

In entrepreneurship, I recognize experiences similar to those of any project where one has to put oneself in the game. Even a small success inspires, while failure flattens. The tolerance of disappointment acquired during the teacher’s and researcher’s career does provide a good basis for survival, although it does not guarantee the famous business intelligence.

1.1.2023 in Vaasa, Finland

Heli Susanna Katajamäki


Miten minusta tuli yrittäjä?

Synnyin Ilmajoen Koskenkorvalla vuonna 1973. Tänä vuonna täytän 50 vuotta. Kriiseilty on ennenkin mutta viime vuonna iski elämäni ensimmäinen ikäkriisi. Tunnen olevani vanha mutta toisaalta minua jäi mietityttämään juttu MeNaiset-lehdessä, jossa Päivi Lipponen kertoi 50-vuotisten naisten jäävän näkymättömiksi työelämässä. Voihan näinkin olla, mutta toisaalta näkymättömäksi voinee jäädä kuka tahansa, ellei tee itseänsä näkyväksi puheillaan ja teoillaan. Ehkä näkyväksi tuleminen on tekoja, joita me vähän vanhemmatkin naiset voimme tehdä, jos ja kun siltä tuntuu?

Yrittäjäksi ryhtyminen oli aika pikainen päätös mutta toisaalta ajattelen, että sen juuret on kyllä istutettu jo lapsuudessa itseeni. Oma vaarini oli aikanaan maatalousyrittäjä, oli peltoa, metsää, kanoja, hevosia ja minkkejä, joita hoidettiin. Vaarini oli minulle kuten myös monelle muulle kylän tytölle melkein kuin paikallisen nuorisotilan pitäjä, sillä tallille sai aina mennä töihin ja ratsastamaan. Kotona sen sijaan meillä kyllä ihailtiin yrittäjyyttä, mutta lähes aina varoituspuheiden kera siitä, miten hankalaa ja vaikeaa se on. Vaikka – tai ehkä juuri siksi että – isä oli välillä itsekin yrittäjä.

Jo ennen ja jälkeen filosofian maisteriksi valmistumista tuli muutamaankin otteeseen intoiltua ainakin opiskelukavereideni Ritvan ja Johannan kanssa, että minkäköhän yrityksen me perustaisimme. Silloin ei ollut oikea aika mutta nyt sitten oli. Ehkä se siis oli jonkinlainen unelma, joskaan en ole sitä tietoisesti koskaan itselleni tavoitteeksi asettanut.

Yrittäjänä olen oppinut jo vaikka ja mitä. Oppirahojakin olen maksanut vähintään 140 euroa, kun haluaisin pääomittaa yritystäni, minkä takia täytyi tehdä osakeyhtiön perustaminen kalliimpana paperiversiona. En ollut tajunnut, että olisin voinut antaa itseltäni luonnollisena henkilönä itselleni oikeushenkilönä lainaa. Eivät taida ihan ainoat oppirahat olla, mutta yrittäjyys on ollut monella tavalla antoisa projekti tähän saakka – joskaan ei vielä taloudellisesti. Yrittäjyydessä innostaa erityisesti sen notkeus ja nopeus. Varsinkin tässä vaiheessa yrittäjyyttä voi tehdä nopeasti ja yksin päätöksiä ja siirtyä viemään niitä käytäntöön, mikä tietenkin voi johtaa myös huonoihin ratkaisuihin. Mutta jos pitää valita proaktiivisuuden ja reaktiivisuuden välillä, ensimmäinen olisi oma valintantani.

Yrittäjyydessä tunnistan itsessäni samankaltaisia kokemuksia kuin missä tahansa projektissa, jossa laitetaan itseään peliin. Pienikin onnistuminen innostaa, kun taas epäonnistuminen latistaa. Opettajan ja tutkijan uran aikana hankittu pettymysten sietokyky antaa kyllä hyvän pohjan selviytymiselle, joskaan ei taanne sitä kuuluisaa pisnesälyä. 😉

1.1.2023 Vaasassa

Heli Susanna Katajamäki

Ethene-sanan alkuperästä / Of the origins of ‘Ethene’

[In English below] 

Yritykseni Ethenen nimen tarina

Sana ethene otettiin käyttöön 1800-luvun lopussa. Sanan ethene suomenkielinen vastine on sana eteeni. Eteeni (C2H4 / CH2=CH2) on helposti syttyvä kaasu, jota syntyy esimerkiksi kasvien hengityksessä. Sitä käytetään laajasti myös teollisuudessa. Eteenin yleisempi nimi on etyleeni (ethylene), joka otettiin käyttöön 1800-luvun puolivälissä. Koska nimitys etyleeni oli jo vakiintunut teollisuuden käyttöön, kaasulla on kaksi synonyymistä nimitystä: eteeni ja etyleeni. Eteenin ja etyleenin alkuosan kantasanana on saksankielinen sana ethyl, jonka saksalainen Justus von Liebig (1803–1873) otti käyttöön vuonna 1834. Ethylin juuret johtavat puolestaan sanaan ether, jolla latinan (aether) ja kreikan (aithēr) kielessä on viitattu taivaaseen ja antiikin kosmologiassa kuun takaiseen taivasosaan, eli tähtiin ja planeettoihin.

Eteeniä on käytetty laajasti lääketieteessä ainakin anesteettisena aineena jo 1300-luvulla. Räjähdysvaaran takia sen anestesiaominaisuuksien tutkiminen on osoittautunut haasteelliseksi. Vuonna 2006 eteenin räjähdys aiheutti onnettomuuden, jonka seurauksena ranskalaisen Mulhousen yliopiston professori kuoli. Plutarchin (ca. 46-120 AD) tarinan mukaan myös Delphin oraakkeli käytti eteeniä 2500 vuotta sitten ja sai kenties makeanhajuista kaasuaan haisteltuaan innoitusta ennustuksiinsa. Delphin oraakkelin ennustuksen takia ateenalaiset vahvistivat laivastoaan, joka voitto persialaiset Salamiksen taistelussa. Tästä taistelusta Aeschylus kirjoitti runomuotoisen näytelmän ”The Persians”, joka on varhaisin eurooppalainen historiallinen näytelmä.

Ethene oy:n suunnitelmissa ei näillä näkymin ole näytelmien julkaisemista mutta eihän se sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

The story of the company name Ethene

The ethene (C2H4 / CH2=CH2) is a flammable gas that is produced by the plants, for example. It is also widely used in industry. The more common name is ethylene, which was introduced in the middle of the 19th century. Since the name ethylene was already established for industrial use, gas has two synonyms: ethylene and ethylene. The words stems from another root form. The German word ethyl was introduced in 1834 by the German Justus von Liebig (1803-1873). The roots of ethyl lead to the word ether, which in Latin (aether) and Greek (aithēr) has referred to heaven and ancient cosmology as the sky part of the moon, i.e. stars and planets.

Ethene has been widely used in medicine, at least as an anesthetic in the 14th century. Because of the risk of explosion, researching its anaesthetic properties has proved challenging. In 2006, the explosion of ethylene caused an accident resulting in the death of a professor at the University of Mulhouse, France. According to the story of Plutarch (ca. 46-120 AD), the Oracle of Delph used ethylene 2,500 years ago and perhaps got her inspiration for her prophecies after sniffing the sweet-smelling gas. Because of Delphi’s Oracle prophecy, the Athenians strengthened their fleet, which triumphed over the Persians in the battle of Salamis. Of this battle, Aeschylus wrote a poetic drama entitled “The Persians”, the earliest European historical play. Ethene Ltd has not planned to publish plays, but you never know what the future holds.

Lähteet/Sources

McBride, J. M. (1999), The Science History Institute (2017), Etymonline.com (2014a), Etymonline.com (2014b), Etymonline.com (2018), Cotton, S. (2017), Poetry-Archive.com (2002), Wikipedia (2022a), Wikipedia (2022b), Kotimaiset Kasvikset ry (n. d.)