Vahvuuteni on ja pysyy
silti siinä railoja on
joihin joskus uppoan
hetkellisesti
Äsken oli heikko hetki
ja vaikka lohduttautua osaan
heikon hetken ylittääkseni
pitää ylittämistä harjoitella
kuten eloa aina
Vaikka asian osaan
lailla robottileikkurin
automatisoidusti
silmättömästi,
on anturini viritetty
aistimaan
josko minua pian
arvostellaan
En edes odota
koska niin vain ei ole tapana
että arvostelu tulis ulos surrailuna
Vaan aivoni
rekisteröi värähtelyä
tekee siitä omia johtopäätöksiä
Tutka on päällä
ohittamattomasti
aikojen alusta
ehkä
skannaavasti
Skan skan skan
se paikantaa
Vaan tutkaimeni
ei tulkitse
Tulkintoja teen itse
usein virheellisesti
Joskus tulkitsematta jää
onko tunnistettu värähtely
plussaa vai miinusta
Mutta perin kummallista on
vaakaa kallistaa itsetunto
Samat sanat, sama nauru
vahvana päivänä lämpönä tuntuu
Jos arempana raaempana oon
samat samat
minut jähmettää
Poksauttakaa minuun
voimaa oivaa
En halua jäätyä!
Isossakyrössä 1.1.2023
Heli Susanna Katajamäki